Korut ja taide: Historian inspiroima vuoropuhelu

Koruilla on aina ollut tärkeä rooli sekä taiteen että kulttuurin historiassa. Ne ovat toimineet esimerkiksi vallan ja identiteetin symboleina eri aikakausina. Kuvataide on usein kuvannut koruja osana suurempaa visuaalista kokonaisuutta, ja monet taiteilijat ovat käyttäneet koruja inspiraationa myös omalle luomistyölleen.

Muinainen Egypti ja Antiikin Kreikka

Jo muinaisessa Egyptissä korut ja taide yhdistyivät. Faaraoiden hautoja koristavissa freskoissa faaraoille ja heidän puolisoilleen on kuvattu moniväriset, leveät kaula- ja rannekorut sekä otsapannat, jotka symboloivat heidän asemaansa yhteiskunnassa. Nämä korut eivät olleet myöskään pelkästään statussymboleita, vaan niillä oli myös uskonnollisia merkityksiä ja niiden uskottiin suojelevan kantajaansa. Korujen materiaalina ovat olleet kulta, jalokivet ja lasihelmet. Egyptiläiset pitivät kultaa jumalten metallina, ja se symboloi kuolemattomuutta ja voimaa. Erityisesti faaraoiden käyttämät kultakorut saattoivat sisältää monimutkaisia yksityiskohtia ja niihin oli yhdistetty jalokiviä, esimerkiksi lapislatsuleita ja turkooseja.

Antiikin Kreikan ja Rooman taiteen säilyneissä maalauksissa ja veistoksissa keskityttiin jumaltarujen, merkittävien tapahtumien tai henkilön asemasta kertovaan kuvaukseen. Korut, joita maalauksissa ja veistoksissa esiintyy, ovat pääosin hiuskoristeita ja korvakoruja. Korut tulivat mukaan henkilökuviin vasta myöhäisemmällä keskiajalla, kun hallitsijat ja aatelisto ryhtyivät tilaamaan muotokuvia perheenjäsenistään.

Renessanssi ja barokki

Renessanssin ja barokin aikana korut saivat yhä suuremman roolin muotokuvamaalauksissa. Muotokuvissa yksityiskohdat symbolisoivat henkilön yhteiskunnallista asemaa, taustaa ja vaurautta. Esimerkiksi Sandro Botticellin teoksissa korut korostivat hahmojen arvokkuutta ja kauneutta.

Myöhäisrenessanssi ja barokin mahtipontinen ja suureellinen ilmaisu taiteessa ja arkkitehtuurissa toi myös muotokuviin runsaat koruaiheet. Aikakauden kuvaustapaa edustavat hyvin Englannin neitsytkuningatar Elisabet I:stä maalatut muotokuvat 1500-luvulta. Muotokuvissa hehkuvat upeat jalokivet ja runsaat helmikorut. Kuningatar kantaa runsaita helminauhoja, minkä lisäksi niitä on sovitettu hiuskoristeiksi ja korvakoruiksi. Helmien arvokkuus ja kauneus ovat kiehtoneet vuosisatoja, eikä niiden merkitys ole vähentynyt tänäkään päivänä. Lue lisää helmien historiasta ja alkuperästä artikkelistamme.

Barokin aika 1600-luvulla oli Alankomaiden taiteen kulta-aikaa, jolloin maalauksissa yleistyivät myös arkielämän kuvaukset. Yksi aikakauden tunnetuimmista teoksista tänäkin päivänä on Johannes Vermeerin maalaus ‘Tyttö ja helmikorvakoru’ (1665), upea öljyvärimaalaus, jossa keskipisteenä on valossa hohtava helmi. Todellisuudessa maalauksen mallina olevan tytön henkilöllisyyttä ei tunneta, ja helmen osalta on esitetty arvio, ettei se olisi aito – taidemaalarilla tuskin olisi ollut varaa niin arvokkaaseen koruun. Maalaus on myös monelle tuttu siitä kirjoitetun kirjan ja elokuvan pohjalta. Tämä teos korostaa erityisesti sitä miten yksittäinen koru voi nousta maalauksen ja taiteen keskipisteeksi. Tutustu Vermeerin maalaukseen Mauritshuisin museon verkkosivuilla.

Modernismi ja nykytaide

1900-luvulla korujen ja taiteen suhde kehittyi uudenlaiseksi. Avantgardetaiteilijat, kuten Pablo Picasso ja Georges Braque, loivat taideteoksia, jotka saivat vaikutteita korujen muodoista. Salvador Dalí suunnitteli surrealistisia koruja, kuten huomiota herättävän kultaisen huulikorun. Dali korosti korujen taiteellista ulottuvuutta, jolloin niistä tuli enemmän kuin vain koristeita.

Nykytaiteessa monet korusuunnittelijat tekevät yhteistyötä kuvataiteilijoiden kanssa. Korut ja taide kulkevat edelleen käsi kädessä; Korut eivät ole enää vain asusteita, vaan ne voivat toimia itsenäisinä taideteoksina, jotka haastavat perinteiset käsitykset muodosta ja materiaalista. Esimerkiksi suomalainen taiteilija ja korusuunnittelija Björn Weckström yhdistää korut ja kuvanveiston, ja hänen työnsä ilmentävät tätä rajapintaa luovalla tavalla.

Valokuvauksen kehittyminen yhdeksi taiteen alaksi on korvannut muotokuvamaalausta ja mahdollistanut henkilökuvien tallentamisen eri elämänvaiheissa. Korujen merkitys virallisissa kuvissa osana kantajansa persoonallisuutta on korostunut ja yksilölliset korut ovat saaneet yhä enemmän merkitystä.

Koruissa käytetyt säännölliset muodot kuten helmet näkyvät itsenäisinä aiheina myös modernissa taiteessa. Suuret lasiset helminauhat ovat esimerkiksi kansainvälisesti arvostetun ranskalaisen kuvataiteilija Jean-Michel Othonielin käyttämä aihe. Hänen töitään on ollut Suomessa esillä viimeksi kesällä 2024 Sara Hildenin taidemuseossa Tampereella.

Lähteet: