Itsenäisyyspäivän vastaanotto on yksi unohtumaton muistoni. Sain juhlistaa itsenäisyyspäivää Tasavallan Presidentin kutsumana vuonna 2015. Tuolloin en vielä osannutkaan aavistaa, mihin kaikkeen tuo hetki oli katalyytti ja miten tuohon hetkeen juurtuu nykyinen työni kotimaisten korujen parissa. Mikäli haluat lukea, mitä tuo hetki sai aikaan, pääset lukemaan tarinan kokonaisuudessaan tästä.
Sain kutsun Linnan juhliin Suomen Nuorkauppakamareiden puheenjohtajana. Vuonna 2015 toimin 70 paikallisjärjestömme kansallisen kattojärjestön johdossa. Nuorkauppakamareiden 100-vuotisjuhlallisuuksien puitteissa kävin tapaamassa huhtikuussa Presidentin kansliapäällikkö yhdessä toiminnanjohtajamme kanssa ja keskustelimme esimerkiksi toimintavuotemme kantavasta teemasta muutosmyötärinnasta ja siitä, miten ajatusmaailma näkyy toiminnassamme. Muutosmyötärinta-asenne herätti myös Presidentin kansliapäällikkö kiinnostuksen.
Muutaman päivän kuluttua tapaamisesta muutosmyötärinta olikin esillä isommin kuin olimme uskaltaneet toivoa. Valtiopäivän avajaisissa Presidentti Niinistö otti asennemaailmamme esiin ja kertoi puheessa Suomen tarvitsevan muutosmyötärintaa. Olimme tehneet vaikutuksen vierailumme, vaikka emme päässeetkään henkilökohtaisesti Presidenttiä tapaamaan.
Onkin pitkälti muutosmyötärinnan ansiota, että marraskuun alussa sain puhelinsoiton toimistoltamme makoillessasi Japanin Nagoyan lentokenttähotellin sängyllä odottaessa seuraavan aamun lentoa nuorkauppakamareiden maailmankokouksesta takaisin koti-Suomeen. ”Täällä olisi sinulle kirjekuori Tasavallan Presidentiltä, eiköhän tämä ole kutsu Linnan Juhliin.”, puhelimen päästä kuului.
Olen äärettömän ylpeä, että järjestöämme huomioitiin kutsulla ja oli todellinen kunnia edustaa järjestöämme Linnan juhlissa. Järjestömme on ollut edustettuna Itsenäisyyspäivän vastaanotolla vain muutaman kerran, ja toistaiseksi olen viimeisin kutsuttu.
Aivan aluksi pohdiskelin juhlivani jollakin jo olemassa olevallani iltapuvulla, joita edustustehtävistä kaappiin oli useita kertynyt, tai ostamalla uuden puvun Yhdysvalloista. Kutsu Itsenäisyyspäivän vastaanotolle on kuitenkin suurimmalle osalle meistä, ellet sitten satu olemaan kansanedustaja tai yliopiston rehtori, on harvinainen ja erityislaatuinen tilaisuus. Halusin tehdä ainutkertaisesta tilaisuudesta uniikin ja uskaltauduin kysymään pukuni suunnittelijaksi Mert Otsamon.
Juhlapuvun materiaaliksi valikoitui upea vihreä silkki. Kun Mertin kanssa lähdimme metsästämään kangasta, oli alkuperäinen ajatus löytää syvä kylmänpunainen sävy. Koska oikeaa sävyä ei löytynyt ja halusimme karttaa mustaa väriä, silmiini osunut silkkikangas oli lopullinen valinta. Kankaan loimilangan hopeanharmaaväri toi kankaaseen upean kylmän sävyn ja myös syvyyttä. Väri sai minut rakastumaan täysin vihreään, vaikka aikaisemmin en ollutkaan vihreän ystävä lainkaan. Ja kukapa tuolloin olisi arvannut, että vihreän iltapukuni polku vielä risteää uuden yritykseni nimeen ja värimaailmaan liittyen.
Juhlapukua pääsin käyttämään myös myöhemminkin muun muassa nuorkauppakamareiden Eurooppakokouksen palkitsemisgaalan juontaja noin 2000 ihmisen edessä Tampereella sekä järjestömme maailmankokouksessa Kanadassa. Puvun kanssa pääsin palaamaan joka kerta ihaniin juhlamuistoihin ja tietenkin puku on myös kerännyt paljon kehuja – missä tahansa päin maailmaa olenkaan kulkenut!
Jules & Berylin tarinan kannalta pukuakin olennaisempaa oli asuun kaivatut korut. Myönnän, että edustustehtävissä kaivattu suuri määrä näyttäviä koruja, ja vielä niiden kuskaaminen mukana ulkomailla, oli tehnyt minusta säihkeestä riippuvainen glitter-harakan, jonka vaatehuoneen koruhyllyt notkuivat tilpehöörikoruja maailman monesta kolkasta.
Halusin kuitenkin kunnioittaa tilaisuuden etikettiä ja en hetkeäkään esimerkiksi ajatellut laittavani mittatilaisiltapuvun kanssa halpatuotantona teetettynä tuontikoruja. Toisekseen – halusin arvokorujen viestivän persoonastani. En halunnut astella juhliin tunnetuimpien korubrändien suosituimmissa juhlakoruissa vaan halusin jotakin uniikimpaan. Tuttuni kautta minut johdateltiin Tamperelaisen Nagualin koruateljeehen.
Koruja sovitettaessani niitä oikeita korvakoruja ei heti löytynyt, mutta Johanna ja Jari kävivät vielä takahuoneesta hakemassa yhden itsenäisen uniikin korvakorun, joka oli ollut musiikkivideon kuvauksissa. Takahuoneessa saapuneen korvakorun juju on, että se ulottuu ja asettuu myös korvan taakse. Elegantti rock-henkisyys iski välittömästi! Tähän korvakoruun rakastuin ja niinpä Jari ja Johanna loivat korulle parin sekä yhteensopivan rannekorun.
Korvakorujen ”the juttu” on epäsymmetrinen muotoilu. Ne ovat pari, vaikkakin erimalliset- ja muotoiset. Lisäksi korvakoruja erottaa niihin kolmiulotteinen muoto: Toinen koruista on kupera, toinen kovera. Korutarinallahan oli näin jälkikäteen ajateltuna aika odotettu lopputulos, koska uniikeista lainassa olleista korvakoruista tuli lopulta omat, kun päädyin ostamaan ne itselleni joululahjaksi. Eihän noin upeita korvakoruja voinut hylätä ja liittyihän niihin mieleenpainuva tarina. Asia, jota kadun on, että en ostanut myös korvakoruihin yhteensopivaa rannekorua, joka minulla oli Linnan juhlissa.
Meikin Itsenäisyyspäivän vastaanotolle teki ammattilainen, koska halusin takuusti meikin, joka kestä koko illan ja Presidentinlinnan lämpimän tunnelman. Toive näyttävästä silmämeikistä oli myös meikkaajalle mieluinen, sillä muut hänen juhliin meikkaamansa henkilöt olivat toivoneet näyttäviä huulia ja kevyttä silmämeikkiä. Kampauksen tein itse, sillä tuonkin vuoden aikana olleiden lukuisien juhlatilaisuuksien jälkeen itseltäkin kampauksen tekeminen luonnistui.
Jos ei lasketa sitä, että puvun valmistumisen kanssa tuli kiire ja pääsin ompelijalta lähtemään niin, että hotellissa ehdin vain laittamaan korkokengät jalkaan, laittamaan korut ja ottamaan käsilaukun matkaan, niin illan jännittävin hetki oli toki se kuuluisa kättely. Televisiossa kaikki näyttää suuremmalta! Kävely ovelta tervehtimään presidenttiparia on vain muutaman askeleen, vaikka kotikatsomoissa tuo näyttää pitkältä matkalta.
Mitäpä muuta Linnan juhlista kertoisi? Tunnelma juhlissa on tiivis, ja ihmisten paljous täyttää jokaisen salin ja huoneen. Laahus-aiheeseen oma vastauksessani on, että juhlija hankkii vain äärimmäisen suuria ongelmia itselleen, jos sellaisen puvun päälleen valitsee. Juhlissa ei tule hetkeä, että voisi sen laahuksen huoletta laskea alas. Onneksi itselläni ei ollut laahusta.
Linna on sokkeloinen ja varustettu useilla portaikoilla. Hetken kestää kunnes oivaltaa, mitä reittejä pitkin liikkua ja kierrellä. Kuumaa tunnelmaa ei suotta vähätellä! Lämpötila nousee ja aivan varmasti miehillä hiki virtaa pukujen alla. Minut pelasti hihaton puku. Ilta kului keskusteluissa, tapaamalla tuttuja, kuunnellen juhlasalin tanssimusiikkia sekä nauttien jazz-salin rauhaisammasta tunnelmasta.
Tietenkin kuuluisa boolikin tuli maistettua ja testattua. Omaan makuun tajunta ei tästä räjähtänyt. Vierailin myös Linnan ompelijan luona: kun helmalleni astuttiin yksi ommel puvustani aukesi ja ompelija teki tähän pikafiksauksen glamööristi hakaneulalla. Mainittakoon myös, että seurasin kättelyä aika kauan yläparvelta, sillä nythän oli loistava mahdollisuus päästä näkemään vieraiden juhlaeleganttia läheltä. Tulipahan siitä todettua, että lukuisat upeat puvut eivät saaneet lehdistöltä huomiota seuraavien päivien poiminnoissa, todennäköisesti varmaankin vain siitä syystä, että kyseiset vieraat eivät olleet niitä lehtien palstoilla paistattelevia kuuluisuuksia.
Entäpä tekisinkö jotakin toisin, jos joskus saisin uuden kutsun? Varmasti useammankin asian. Stressitasoa ainakin saisi laskettua, kun puvun valmistuminen olisi ennen itse juhlapäivää ja itsenäisyyspäivänä voisi keskittyä nauttimaan valmistautumisesta. Taksien jonotus päästääkseen matkustajat pois kyydistä Presidentinlinnan edustalla kesti jopa 20 minuuttia, ja näin taisi kutsussa mainittu aika livahtaa ohi tämän vuoksi. Aikaa tulee siis varata hyvin. Myös kuvien ottaminen päivästä ja asusta jäi harmillisesti itsellä yhteen otettuun kuvaa: niinkuin monessa muussakin ohikiitävässä hetkessä, hetki tulisi ikuistaa monin kuvin. Ja tottakai – luonnollisesti koruihin satsaisin myös vieläkin enemmän ja näyttävämmin sekä pitäisin huolen, että korujen tekijä saisi työstään ansaitsemansa huomion.
Artikkeli pohjautuu Tyyliniekassa 6.12.2017 julkaistuun artikkeliin.
Tämän korujen digitaalisen kohtauspaikan rakentamiseen on saatu CreMa avustus/ AVEK,OKM .
© Jules & Beryl
