Vuoden koru 2021 -voittajien, Susanna ja Tobias Feuerbacherin käsissä on syntynyt myös muitakin palkittuja korusarjoja. Huonekaluista tuttua tekniikkaa, erinomaista puun materiaalituntemusta ja kultasepäntaitoja yhdistävä korusarja Valo & Varjo palkittiin Saksassa Talents 2018 Tendence -ohjelmassa FORM 2018 -palkinnolla. Nyt uudistunut korusarja saa ylleen uudet vaatteet Suomessa kasvavasta visakoivusta. Samalla muotoilijapariskunta haluaa raikastaa visakoivun ympärille syntynyttä pölyttynyttä mielikuvaa.
Jos kuvittelet Susannan ja Tobiaksen puukorujen olevan kuin kaikkien muidenkin markkinoilla olevien puukorujen, erehdyt suuresti. Koneellisesti laserleikatun vanerin sijaan heidän korunsa ovat käsityötä ja materiaalit työstetään alusta loppuun itse. Esimerkiksi korujen materiaalit tehdään itse liimaamalla ohuet puukerrokset, viilut, yhteen.
Susanna kuvaa Tobiaksen äärimmäisen hyvän materiaalitietämyksen puusta olevan loistavat etu, kun puunkäsittelyssä siirrytään viimeistelyyn. ”Tekninen osaaminen puun viimeistelyssä on äärimmäisen tärkeää. Jos olisin lähtenyt kultaseppänä toteuttamaan puukoruja ilman Tobiaksen osaamista, puuttuisi minulta tärkeä näkemys oikeanlaiseen ja kestävään viimeistelyyn esimerkiksi koskien liitoksien liimauksia.”, kertoo Susanna Tobiaksen materiaaliosaamisesta.
Yksi osa materiaalien tuntemista näkyy – tai itse asiassa tuntuu – korujen pinnassa. Vanerikorujen hieman karhean ja röpeliäisen pinnan, jota ei juurikaan käsitellä, sijaan toteuttavat Susanna ja Tobias koruissaan sileitä ja silkkisiä pintoja. Näin koruihin saadaan mukaan uudenlainen elementti siitä, kuinka hienostuneelta puu voi myös tuntua oikeanlaisen käsittelyn myötä.
Valo & Varjo -sarjan muotokieli sai alkunsa erilaisten muotojen testailusta ja kokeiluista – ja niitä työstämällä. Korujen vaalean ja tumman kontrasti saadaan aikaan käyttämällä kahta erilaista puulajiketta. Vaalea koivu on kotimaista. Tumma puu on saksalaista savutammea, jonka tanniinien reagointi saa käsittelyssä aikaan tummumisen ja täten puuta ei ole esimerkiksi värjätty pigmentein. Väri myöskin näin ulottuu läpi puun ja eikä se kulu pois. Uuden materiaalin lisäksi myös korujen materiaalivahvuuksia ja mekanismeja on kehitetty ja mietitty uudelleen. Kaulakoru on esimerkiksi saanut putkimaisen kiinnitysosion, josta kaulaketju kulkee läpi.
Koruissa käytetty visakoivuviilu on myöskin kotimaista. Visakoivu löysi tiensä Susannalle ja Tobiakselle korujen materiaaliksi keväällä 2021 alkaneiden työstökokeilujen jälkeen. Materiaalina visakoivu ei ole heille uusi, mutta nyt he tuovat ensimmäistä kertaa materiaalin laajamittaisemmin koruihinsa ja taivutettuna viilupintana. Heidän aiemmat visakoivukorut ovat olleet massiivipuuta. Tekniikkana visakoivuviilun työstäminen on myös poikkeavaa, sillä visakoivua ei juurikaan viiluna hyödynnetä.
Visakoivun Susanna ja Tobias halusivat valita materiaaliksi, koska siinä kiteytyy suomalaisuus. Visakoivu on materiaalina erityislaatuinen, sillä sitä kasvaa luontaisesti vain Euroopassa ja täälläkin vain pienillä erillisalueilla. Yleisimmillään visakoivua tavataan Suomessa sekä Karjalan tasavallan alueella. Kasvitieteellisesti visakoivu ei kuitenkaan ole oma koivulajike vaan muunnos yleisimmin rauduskoivusta. Muotoilijapariskuntaa viehätti myös puuviilun kaunis kuviointi, joka on erottuva moneen puuhun verrattuna. Niin sanotussa visautumisessa koivun kuori jää rungon sisään muodostaen tämän erikoisen tummatäpläisen kuvioinnin.
Visakoivulla on suotta Suomessa vanhahtava tai tunkkainen maine. Mielikuviamme värittää mummoloista ja mökkien nurkista löytyvät paksusti lakatut esineet, jotka ovat kellertyneet ajan saatossa. Omaa erikoisuuttamme kuitenkin tulisi arvostaa enemmän ja tätä tärkeää työtä myös Susanna ja Tobias haluavat tehdä luomalla visakoivusta moderniin makuun sopivia esineitä ja koruja.
”Visakoivu ansaitsee paremman kohtelun ja sillä on suotta huono maine.”, Susanna mainitsee. Visakoivuvillityksen perään Susanna ei kuitenkaan haikaile. Hän haluaa pikemmin muistuttaa, että meillä Suomessa on eksoottinen puulaji, joka voidaan onnistuneella muotoilulla tuoda moderniin maailmaan. Materiaalina visakoivu on todella kestävä ja kova.
Tarkkaavaisemmat huomaavat koruissa merkittävän eron jalometallinen liitoskohdissa puuhun useimmiten käytettäviin menetelmiin. Yhdistämällä kummankin ammattitaidon, Susanna ja Tobias ovat luoneet edistyneitä menetelmiä jalometallien yhdistämiseen puuhun. Esimerkiksi riipuksien hopeisten ripustuslenkkien liittäminen tehdään teknisesti taitavasti pientä insinööritaitoa hyödyntäen.
Oikeiden ratkaisujen taustalla on lukuisat kokeilut siitä, miten yhdistää elävää puuta ja staattista metallia yhteen – ja miten sitä ei kannata tehdä. Näin mekanismeille on löydetty oikeat ja kestävät toteutustavat. Osa ammattitaitoa on myös erilaisten materiaalipaksuuksien tutkiminen ja testaaminen ja lukuisten kokeilujen jälkeen oikeiden ratkaisujen löytyminen kestämään käyttöä.
Rakkaus puuhun materiaalina on syntynyt Tobiakselle jo lapsena. ”Tobiaksesta on olemassa vauvakuva, jossa hän halaa puuta – ilmeisesti luontainen kiinnostus on ollut aina.”, naurahtaa Susanna. Tobias on ammatiltaan puuseppä. Vaikka Susanna teki jo ennen Tobiaksen tapaamista satunnaisia puukokeiluja, on hänen materiaalinsa aina ollut, ja on, jalometalli. Kultaseppäkoulun tiukat ja tekniset opit kuitenkin väistyvät puuta työstettäessä, mistä Susanna pitää.
”Puuta työstettäessä ei ole niin pilkun tarkasti tiukkaan määriteltyä, miten se tulee tehdä teknisesti. Se antaa vapautta tekemiseen eri tavalla kuin jalometalli ja en myös itse ole niin kriittinen tekemiselleni”, tiivistää Susanna. Kultasepän tarkka työskentely keskittyykin välillä liikaa jopa niiden aivan pienten virheiden näkemiseen ja puu puolestaan on rento kumppani työskennellä. Puu on kiinnostava materiaali, koska se ei välttämättä käyttäydykään niin kuin itse halua tai taivu ihan miten vaan.”
Susanna kehuu puuta ihanaksi materiaaliksi työstää, sillä se on suhteellisen edullista, ja pelkkien piirrosten sijaan pääsee testaamaan fyysisiä kappaleita yhteen. Susanna kertookin, että harvemmin hän suunnittelee erityisen tarkkaan töitään paperille vaan antaa pikemmin materiaalien ja niiden kanssa tehtyjen kokeiluiden johdattaa syntyneitä ideoita eteenpäin.
Kotimaisuus on erityisesti COVID-19 -pandemian myötä noussut entistä suurempaan rooliin kotimaisten kuluttajien valinnoissa. Susanna näkee tässä myös tilaisuuden kotimaisille puukoruille. Markkinoita ovat valloittaneet jo vanerikorut, mutta Susanna toivoo, että puukorujen maailma kehittyisi vielä vanerikoruja pidemmälle, jossa puun ominaisuuksia ja sen työstötapoja juhlistettaisiin monipuolisesti. Puu mahdollistaa paljon sellaista, jota ei ole vielä tehty. ”Vanerikoruissa käytettyä laserleikkaustakin voitaisiin käyttää innovatiivisemmin sen sijaan, että korut ovat pelkästään kaksiulotteisia.”, lisää Susanna.
Korujen tekemisessä Susanna haluaa itse tuoda vielä enemmän esiin omaa kultasepänalan osaamistaan. Tästä menestyneenä esimerkkinä on Vuoden koru 2021 -kilpailun voittanut Tuohi Hopea -korusarja, joka on kultaseppämäisempi. Heidän muut korusarjat selkeämmin nojautuvat puusepänosaamiseen.
”Meidän tarinamme on vielä niin alussa, että emme kaikkea osaamistamme ole ehtineet vielä tuoda esiin. Emme ole vielä näyttäneet, mihin kaikkeen pystymme.”, kuvaa Susanna intohimoaan puun ja jalometallien yhdistämiseen ja erilaisten pintojen työstämiseen. ”Ajan kanssa syntyy lisää helmiä.”, hän tiivistää.
Lue lisää tietoa visakoivusta http://www.visaseura.fi/fi/tietoa-visakoivusta/
Tämän korujen digitaalisen kohtauspaikan rakentamiseen on saatu CreMa avustus/ AVEK,OKM .
Euroopan unionin rahoittama – NextGenerationEU
© Jules & Beryl
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden käsitellä tietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla. Suostumuksen jättäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.